VALKOINENPAIMENKOIRA
Ryhmä 1 FCI:n numero: 347
Hyväksytty: FCI 18.12.2002, Suomen Kennelliitto ry 19.8.2003
Alkuperämaa: Sveitsi.

PK-oikeudet astuivat voimaan 1.1.2006.
Kuvassa kasvattimme Vanzant´s Northern Light -LUNA

Yleisvaikutelma
Voimakas, lihaksikas, keskikokoinen ja suorakaiteen muotoinen väriltään valkoinen
paimenkoira. Sillä on pystyt korvat, kaksikertainen keskipitkä tai pitkä karvapeite.
Valkoisellapaimenkoiralla on keskivahva luusto, tyylikkäät ja tasapainoiset ääriviivat.

Yleistä ulkoasusta
Valkoisenpaimenkoiran pää on voimakas ja hienopiirteinen. Ylhäältä ja sivulta
katsottuna pää on kiilanmuotoinen kirsua kohti kaveten. Silmät ovat keskikokoiset,
mantelinmuotoiset ja hieman vinoasentoiset. Silmäluomet ovat tiiviit ja
mustareunaiset. Raajat ovat voimakkaat, jänteikkäät ja keskivahvat.
Eturaajat ovat edestä katsottuna suorat, vain hieman leveäasentoiset, sivulta
katsottuna hyvin kulmautuneet. Takaraajat ovat takaa katsottuna suorat ja
yhdensuuntaiset, sivulta katsottuna riittävästi kulmautuneet. Häntä on
sapelinmuotoinen ja kauttaaltaan tuuheakarvainen.
Käyttäytyminen/luonne
Valkoinenpaimenkoira on erittäin lapsirakas, valpas vahti, iloinen ja
oppivainen koira. Se on temperamentikas olematta hermostunut,
uskollinen, kiintyvä ja tasapainoinen. Sitä on helppo ohjata.
Valkoinenpaimenkoira on ystävällinen hyvin tuntemiaan ihmisiä kohtaan,
mutta varautunut vieraita kohtaan, ei kuitenkaan pelokas tai
aggressiivinen. Valkoinenpaimenkoira kohtaa tuntemattomat ympäristötekijät
ensin varautuneesti tai varovaisesti, sitten uteliaasti. Valkoinenpaimenkoira
luokitellaan Perhe- ja seurakoiraksi.

Koko ja paino
Urokset 60-66 cm n. 30 - 40 kg, nartut n. 55-61 cm 25 - 35 kg.
Oikeantyyppisillä koirilla ei lievä annetun säkäkorkeuden ylitys tai alitus
ole hylkäävä virhe.

Historiaa
Valkoisenpaimenkoiran historia kulkee käsi kädessä saksanpaimenkoiran
–rodun historian kanssa.Rodun alullepanija on Max E. Von Stephanitz
(1864-1936). Kantakoira uudelle rodulle löytyi Karlsruhessa 3.4.1899,
yhdessä ensimmäisistä saksalaisille koiraroduille järjestetystä koiranäyttelystä.
Koira oli Hektor Linksrheim, syntynyt 1.1.1895, kasvattaja Friedrich Sparwasser.
Hektorin isoisä oli valkoinen koira Greif (1878-). Vuonna 1882 Greif oli ollut
näytteillä Hannoverin näyttelyssä: se oli ensimmäinen valkoinenpaimenkoira,
joka oli esitettävänä näyttelyssä. Hektor omisti väistyvän valkoista väriä
periyttävän geenin perittynä isoisältään Greifilta, joten siitä tuli nykyisen
saksanpaimenkoira –rodun esi-isä, mutta samalla myös valkoisenpaimenkoiran
esi-isä. Valkoinen väri ei ole mutaatio vaan tullut perimään valkoista väriä
periyttävän geenin tuloksena.

Valkoinen väri ei ollut kielletty puhdasrotuisen saksanpaimenkoiran
alkutaipaleella. Vuosi 1933 toi tilanteeseen dramaattisen käänteen, sillä
silloin valkoinen väri saksanpaimenkoiralla kiellettiin virheellisenä.
Valkoisetpaimenkoirat hävisivät lähes kokonaan Euroopasta. 1960-luvulla
 - Englantia lukuun ottamatta – valkoisiapaimenkoiria ei enää löytynyt Euroopasta.

Rotua säilytettiin kuitenkin Pohjois-Amerikassa, jossa vuonna 1969
valkoistenpaimenkoirien harrastajat perustivat USA:ssa Valkoinenpaimenkoira
Klubin (White Shepherd Club). Rotu levisi myös Kanadaan ja Meksikoon.
Vuonna 1981 valkoinenpaimenkoira sai saksanpaimenkoirana jälleen
oikeudet osallistua näyttelyihin Kanadassa. Rotu tuotiin takaisin Eurooppaan
(Sveitsiin) 1970-luvun alkupuolella. Sveitsin kantakirjaan oli rekisteröity
5.3.1966 Yhdysvalloissa syntynyt uros "Lobo" jo ennen kuin valkoinen väri
myös siellä poistettiin saksanpaimenkoiran rotumääritelmästä. Tämän
Sveitsin rotukirjaan rekisteröidyn uroksen jälkeläiset lisäsivät vähitellen
kantaa yhdessä Yhdysvalloista ja Kanadasta tuotujen valkoistenpaimenkoirien kanssa.

Vastoin yleistä käsitystä on muistettava, että valkoinenpaimenkoira ei ole
valkoinen muunnelma saksanpaimenkoirasta tai albiino-versio
saksanpaimenkoirasta. Kolmen viime vuosikymmenen aikana
valkoisenpaimenkoiran rakenne ja luonne ovat muuttuneet selvästi
erilaisiksi kuin saksalaisten esi-isien ominaisuudet. Selkästi näkyvin
eroavaisuus näiden rotujen kesken on värin lisäksi erityisesti selkälinja,
joka on valkoisellapaimenkoiralla suora ja vaaka, ei laskeva kuten
saksanpaimenkoiralla. Myös pienempiä eroavaisuuksia on kehittynyt
muutamien viime vuosien aikana, koska molemmat näistä roduista on
pidetty erillään ja jalostettu omina rotuinaan.
Rodun kantakoirat
Hollantilainen, maineikas valkoinenpaimenkoira – rodun tutkija ja kasvattaja Ruut Tilstra
on kirjassaan Uit de schaduw in het licht, De Witte Herder
 listannut kahdeksan rodun eurooppalaista kantakoiraa:
1) Lobo White Burch 5.3.1966–14.9.1980
Kasvattaja I.H. Vancleave (USA), Omistaja Agatha Burch (Sveitsi)

 2) Cindy von Ronanke 5.7.1982-
Kasvattaja Martin Faustmann (Saksa), Omistaja Axel Stommel (Saksa)

 3) Biene vom Wolfsgehege 10.10.1983-
Kasvattaja Erika Meinert (Saksa)

 4) Mona Kirby von Ronanke 4.5.1985-
Kasvattaja Martin Faustmann (Saksa), Omistaja Italo Drube (Saksa)

 5) Wayn Condor von Ronanke 28.5.1987- 14.10.2003
Kasvattaja Martin Faustmann (Saksa), Omistaja Pia & Dieter Modl (Itävalta)

 6) Basko of the White Stars 28.7.1987-30.7.2001
Kasvattaja Angelika Pleh, Omistaja Birgit Stoll (Saksa)

 7) Hoofprint Ocan 6.10.1987-
Kasvattaja Joanne Chanyi (Kanada), Omistaja Anja & Henk Timmermans (Hollanti)

 8) Panther vom Wolfsblut 11.2.1989-
Kasvattaja Walter Gembus (Saksa)